FIDO, KINUSKI JA TILKKUTIINA
Ehdin haaveilla unelmarodustani, salukista ainakin 10 vuotta, ennen kuin vihdoin elokuussa 1999 sain luokseni
saluki-poika Fidon (Dyynien Flying Fidelio). Vammalan keskustassa asuessani olin varmasti monille tuttu näky,
kun kuljeskelin kaupungilla kookkaan ja "laihan" Fidon kanssa. Talvella 2008 muutin maalle.
11.11.2008 elämä mullistui, kun ulkorakennuksen vintiltä löytyi viisi kissanpentua. Oli kylmä ja
kostea myöhäissyksyn sadeilta ja pennut kylmästä kohmeisia, yskäisiä ja nuhaisia. Yritin
houkutella emokissan imettämään pentujaan, mutta se oli villi tai hyvin arka, joten ryhdyin keinoemoksi ja
ruokin pentuja tuttipullolla, myöhemmin kiinteällä ruualla.
Pennuista oli vaikea valita vain yhtä suosikkia, joten päätin jo varhaisessa vaiheessa ottaa kaksi pentua itselleni.
Jouluaaton aattona kolme pentua lähti omiin uusiin koteihinsa, creme tabby -poika ja kilpikonna-värinen tyttö
jäivät minulle. Näin saapuivat kotilaumaani poikakissa Kinuski ja tyttökissa Tilkkutiina.
Fidon kissoihin tottumattomuuden ja suuren kokoeron aiheuttamien alkuvaarojen ja -vaikeuksien jälkeen eläinkolmikko
tulee keskenään toimeen oikein hyvin.
|
|
|
